sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

ihanat häät





Kuinkas paljon te jaksatte katsella tunnelmia häistä? Eilen oli ihanat juhlat ja kuvia kamerassa on pitkälti yli 400. Ette toki näe kaikkia, ette edes kovin suurta osaa mutta muutamia tunnelmapaloja morsiammen luvalla julkaistuna. Aamupäivän väkersin kotona hiuksia ja meikkiä ja mies kävi ostamassa sen solmioneulan. Vanhakin onneksi löytyi mutta se ei kuitenkaan ehtinyt tähänhätään meille asti. Kaason ja morsiammen kanssa samalla kyydillä matkattiin Mikkeliin, auton takakontti täynnä mekkoja ja harsokukkia. Ilmassa odotusta ja jännitystä. Morsian jätettiin matkalla hääpaikalle ja me kiirehdittiin mäkkärin kautta hotellille. Hotelilla ehdittiin juuri vaihtaa vaatteet, tsekata meikki ja korkata Sokos hotellin meille yllätyksenä järjestämä skumppa. Napsia muutama kuva ja yllättyä miten savossa, jo aamulla tilattu, taksi tuleekin ihan oman aikataulunsa mukaan. Kyllä siinä verenpaine nousi yhdellä ja toisella, kun kello läheni kolmea ja taksia ei näkynyt. Juhlan alku myöhästyi meidän kahdeksan ihmisen verran. Aamulla kuultiin, että yöllä osa häävieraista oli odottanut taksia lähes tunnin, luvatun 13 min sijaan.

Juhlat olivat Ristiinassa, Löydön kartanossa. Kaunis vanha rakennus ja juuri sopivan kokoinen tila pitämään porukan kasassa. Koko päivän jatkunut sadekin takasi, että ihmiset eivät hajaantuneet pitkin pihoja. Juhlavieraat koostuivat lähinnä hääparin ystävistä ja tunnelma oli ihanan lämmin ja rento koko juhlan ajan. Ohjelmaosuuden hoiti muutama puhe, hyvä ruoka ja illalla tanssit piharakennuksessa. Morsian tanssi niin, että polvi meni sijoiltaa (ja meni onneksi myös paikalleen). Vaikka nukuttiinkin pitkät ja hyvät yöunet (oli tosi hiljaiset huoneet), otettiin kotona vielä päikkärit ennen kuin haettiin lapset kotiin. Ihanat juhlat! Ihan teidän näköiset! Kiitos Anni & Esa ♥

























perjantai 17. kesäkuuta 2016

häät ja sokerihäät





Jännitys tiivistyy ja huomenna päästään juhlimaan ihanan ystäväni häitä. Aikuisten kesken. Lapset on toimitettu yökylään, kaulukset silitetty ja mekko odottaa pukupussissa. Enää on yksi solmioneula kadoksissa. Karonkan jäljiltä teillä tietämättömillä. Varattiin meille hotelli heti, kun kuultiin juhlista ja voidaan samalla juhlia omia sokerihäitämme. 16.6. oli meidän 6-vuotishääpäivä. Yhteisiä vuosia on takana kyllä jo himpan alle puolet omasta elämästä. Mentiin naimisiin kaikilta salaa, kesälomamatkalla Turun saaristossa, Korppoo kauniissa kivikirkossa. Instagramissa on yksi kuva siltä päivällä. Otan lasin viiniä ja lakkaan kynnet. Mukavaa viikonloppua teillekin!



perjantai 10. kesäkuuta 2016

perjantain pikaruoka



Vähän terveellisempää pikaruokaa tähän vapaapäivään. Pastaperjantain pastana oli koko Suomen sekoittanut avokadopasta. Ostin keväällä Hanna Gullichsenin keittikirjat Safkaa skideille ja 400 g. Molemmista ollaan testattu ruokia ja kaikki on ollut ihan tosi hyvää. Ja ohjeet niin yksinkertaisia, että joskus olen epäillyt voiko tästä tulla maistuvaa. Ja aina on tullut. Jauhelihakastikekin sai uuden, paremman mauan sen aina samanlaisen omani rinnalle. Ihan loistavaa! Ronkelit lapset eivät tietenkään maistaneet tätä tämän päiväistä versiota, joten jäipähän itselleni vielä huominenkin ruoka. Todellista pikaruokaa, kun aikaa ruoan valmistumiseen meni pastan keittämisen verran.



Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

hurahtanut



Jos teet jotain, tee se kunnolla. Äidiltä oppimani lausahdus, jota ei nyt olisi ehkä tarvinnut ottaa ihan kirjaimellisesti tämän hurahduksen kanssa. Innostuin nimittäin joitain viikkoja sitten juoksemaan (en ole vuosiin pystynyt) ja tyypilliseen tapaani hurahdin sitten oikein kunnolla ja jo ekasta lenkistä lähtien ajatuksella, että koko matka on sitten pakko jaksaa juosta. Vaikka kaikki juoksukoulut kai opettavat, että kävele muutama minuutti, juokse hetki ja taas kävele. Ja lisää juoksua asteittain. No olen lisännyt ja lenkit pitenevät kaiken aikaa, mutta en kävele. Juoksukunto kyllä kehittyy onneksi tosi nopsaan ja välillä seurana pyöräillyt neiti on kyllä pitänyt huolen, että -on pakko pystyä puhumaan. Sunnuntain tunnin lenkillä ei ollut montaa hetkeä hiljaa. Jos ajeli kauempana edellä ainakin lauloi mennessään. Mies oli onneksi mukana ja vastaili välillä ja työnsi pyöräilijää isoimmat ylämäet.



Saa nähdä kuinka kauan tämä innostus kestää ja vieläkö syksyllä houkuttaa lähteä pimeille kaduille kipittelemään. Toivottavasti! Nyt alkukesästä ollaan ehditty juosta (mies juoksee monesti mukana) niin helteellä kuin koleallakin säällä ja opetella kuhunkin keliin sopivaa varustusta. Ihan piti käydä sunnuntaina ostamassa takki, että tarkeni lenkille. Lenkkarit päivitin onneksi heti alkuun. On aika erilaista juosta uusilla ja tosi kevyillä kengillä kuin niillä yli kymmenen vuotta vanhoilla Adidaksilla. Nyt kun vielä oppisi syömään sopivasti hiilareita päivällä, että jalka nousee kepeästi illalla. Syön töissä aika kevyen lounaan ja se meinaa kostautua lenkillä vaikka kotona syödäänkin lasten kanssa vielä iltaruoka. Reittejä vaihdellen ollaan kartoitettu eri pituisia matkoja ja täällä melkein "maalla" näkee lähelläkin peltoja, hevosia laitumella ja Saimaakin pilkistää useammasta kohtaa. 2/4 tämän viikon lenkeistä takana.



perjantai 3. kesäkuuta 2016

kesänmerkit



Uskomaton, ihana alkukesä! Hellepäiviä ja aurinkoa yllinkyllin. Eilen, 2 pvä kesäkuuta ostin ensimmäiset kotimaiset (!) uudet perunat (isojakin vielä), lapset kävivät järvessä uimassa ja juhannusruusukin näyttää jo kukkivan. Kesäkuun alussa. Työmatkalla kuulin radiosta, että nyt on ollut monta astetta lämpimämpää kuin toukokuussa yleensä ja näin on vain noin kolmenkymmenen vuoden välein. Eläkkeellä sitten seuraavaksi. Tänään oli vipo koulu- ja eskaripäivä. Huomenna Suvivirsi aloittaa kesäloman ihan virallisesti vaikka lapset jatkavatkin kesähoidossa muutaman viikon. Viimeistä päivää oli juhlistettu herkuilla niin koulussa kuin päiväkodissakin. Päikyssä oli nyyttärit ja neiti vei ison laatikollisen mansikoita, vaikka häntä epäilyttikin, tykkääkö kukaan, kun ovat "terveellisiä herkkuja". Enemmänkin olisi kuulemma mennyt.





Muutoin tänään onkin ollut ihan kummallinen päivä. Kas kun ei 13. päivä perjantai. Lukittiin työkaverini kanssa itsemme välioventaa ja tarvittiin apuun vartijaa. Päiväkotimatkalla tavattiin ajotiellä vanha mummo eksyksissä ja soitettiin hänelle poliisikyyti ja ihanan etiketin perusteella ostamani viini olikin kuplivaa, jota en voi itse juoda. Että näin :) Kivaa viikonloppua ja kesälomaa lomansa aloittaville!


tiistai 31. toukokuuta 2016

ei se ollutkaan kotiviikonloppu



Ihan ensin joudun tunnustamaan teille, että huijasin (ettei yllätys paljastuisi), kun kerroin loppuviikosta meillä olevan lasten kanssa kotiviikonloppu, kun mies juhlii ystäväänsä. Kyllä, mies juhli ja niin juhlin minäkin ihanan ystäväni polttareissa. Blogiteksti oli luettu :) Matkasin perjantaipäivän junalla Turkuun ja satamassa meitä oli yllättämässä iso porukka morsiammen ystäviä elämän eri vaiheilta. Me ollaan aloitettu ekaluokka yhdessä, 27 vuotta sitten (apua!) ja ollaan toisten lastemme kummeja.  




Naurua ja liikutuksen kyyneleitä, skumppaa ja mansikoita, tanssia ja karaokea, poreita ja hemmottelua, aurinko ja meri. Nopsaan menneet 23 h merellä. Viking Grace on kyllä kiva laiva. Uusi, siisti ja hiljainen! Harmittavan kaukana vaan meiltä. Ruoka buffetissa oli hyvää kuten aina ja taxfreesta olisi löytynyt niin Tomsin kenkiä kuin nyt ilmeisen trendikkäitä Superga:n tennareitakin. Sitä tosin en tiennyt, kun omani ostin joku aika sitten täältä Loftista. Sunnuntaina palasin kotiin väsyneenä mutta onnellisena. Päikkäreiden jälkeen jaksoi lenkkeillä kepeämmin kuin koskaan. Oli pakko kiskoa lenkkarit jalkaan, olihan morsiankin vetäissyt Naisten kympin polttariviikonlopun päälle. Kesän kaunein morsian olkanauhalla varustettuna tietysti. Muutaman viikon päästä jatketaan juhlia häissä.






Aurinkoa tiistaihin! 
Ehdin tehdä aamulla jo hieman töitä ja ennen kuin menen iltavuoroon, aion istua hetken auringossa. Huomenna on jo kesäkuu!