keskiviikko 2. syyskuuta 2015

viikko jo puolessa välissä


Keskiviikko jo! Sitä lapsetkin äsken päivittelivät ruokapöydässä. Meillä on menossa tämän syksyn ensimmäinen (onneksi!) äiti-lapsi viikko, kun mies reissaan töissään ympäri Suomen. Reissupäivinä meillä on kotona ihan omat rutiinit. Äitin säännöt, jotka ovat ehkä aavistuksen tiukemmat kuin noin muuten. Tai paremminkin niin, että en jaksa montaa kertaa sanoa samasta asiasta. Kun on tottunut jakamaan hommia ja ne apukäsiparit ovatkin toisella puolen Suomea, vaatii kaikki vähän tarkempaa valmistelua. Iltaisin varataan vaatteet pinoihin, kaivetaan kattilat ja kipot ja kupit esiin aamua varten. Eilen tein ison kattilallisen ruokaa, jota me sitten lämmitellään nämä muuta päivä. Perjantaina lupasin viedä lapset hamppareille alkavan viikonlopun kunniaksi. Vuosi vuodelta pääsen onneksi lasten osalta helpommalla. Ymmärtävät jo puhetta (ainakin välillä ;) ja osaavat toimia reippaasti ohjeiden mukaan niin, että kaikki ehditään aamulla oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Henkisesti nämä reissut ovat aina ihan yhtä raskaita. En voi olla luottavaisin mielin ennenkuin saan viestin tai soiton, että mies on päässyt turvallisesti hotellille. Ihan joka kerta! Liikenne on arvaamaton. Viime syksynä sain pidätellä kyyneleitä, kun neiti kysyi "saadaanhan isi kotiin, ihan varmasti". Kyllä, saadaan ♥ Mitä muutakaan tuohon voi vastata. Itsekin monesti mietin, miksi kummassa murehtia, mutta minkäs sille voi. Huoli on varmasti periytyvää. Mummi on pyytänyt aina soittamaan, kun ollaan kotona. Siltikin, vaikka matkaa on ollut muutama kymmen kilometri.



Hurr, niin se syksy taisi tulla. Tänään on ollut jo ihan viileää ja pilvistä. Kuvat ovat viikonlopulta, mutta kyllä kynttilöitä poltellaan ihan arkenakin. Syksyn huomaa siitäkin, että telkkarista tulee joka ilta jotain hömppää. Lähden nyt varaamaan ne huomiset pinot ja antamaan lapsille iltapalaa, niin voin istahtaa sitten sen hömpän pariin. Mukavaa loppuviikkoa!

maanantai 31. elokuuta 2015

kesän yhteenveto


Syyskuu. Eskaria, tokaluokkaa, töitä ja työreissuja. Arkea. Sitä tasaisen tavallista toivottavasti. Mennyt kesä oli kummallinen. Ollaan päivitelty moneen kertaan miten hyvä päätös oli lähteä Italiaan heti koulun loputtua. Silloin ei vielä tiedetty millainen kesä saadaan. Meillä oli siellä kesä, lämmin ja ihan oikean loman tuntu. Muuten kesä ja kesälomat ovat menneet vähän tässä sivussa. Ohi puoliksi huomaamatta. Oltiin miehen kanssa yhtäaikaa lomalla vain kaksi viikkoa tuon Italian viikon lisäksi. Ihan liian vähän. Se aika, mikä oltiin yhtäaikaa kotona meni hujauksessa. Kokoajan tunne siitä, että nyt pitää tehdä jotain, kun kohta tämä yhteinen loma loppuu. Ettei se mene hukkaan. Tehtiin muutama yhden yön reissu lähialueille. Päästiin pois kotoa. Ihan loistavia irtiottoja. Tänä kesänä ollaan oltu mökillä enemmän kuin koskaan. Poissa kotoa. Tämä kesä oli myös ensimmäinen, kun en päässyt irti töistäni. Henkisesti. Yhteenkään puheluun tai viestiin ei tarvinnut vastata, mutta monesti iltaisin pyöritin mielessäni työjuttuja. Paras paikka oli siis olla riippukeinussa hömppäpokkari kädessä tai mökillä. Tai reissussa ja näin irti "arjesta".







Meillä oli kuitenkin varsin hyvä kesä. Ja mahtavan lämmin elokuu. Lapset saivat lomailla huimat kaksi ja puoli kuukautta. Mitä luksusta! Yhteistä aikaa meidän ja isovanhempien kanssa, rauhallisia aamuja ja iltasatuja, mustikoita ja mansikoita aamupala pöydässä omasta maasta ja lähimetsästä, serkkujen yhteiset puuhat. Se kun kaksi vuotias kiipeää torilla yht'äkkiä ekaluokkalaisen syliin ♥ tai kun ne keskimmäiset saavat nahinan sijaan aikaan hyvät ja hauskat leikit, pitkäksi aikaa. Aikalailla sitä tavallista. Pienillä ekstroilla kuorrutettuna. Syksy tuo muutoksia lasten arkeen. On uutta päiväkotia, eskaria ja tokaluokkaa. Saan tehdä taas lyhyempää päivää ja olla enemmän kotona. Siellä, missä olen joillekin tosi tärkeä. Mieskin lupaili, että reissuja olisi viime vuotta vähemmän. Pidetään peukkuja (ja varpaita). Sieltä se tulee, syksy ja arki. Varmasti ihan hyvä niin. Ne rutiinit ja se tasainen arki. Tuttua ja turvallista. Me ollaan valmiita siihen. Tervetuloa syyskuu!


lauantai 29. elokuuta 2015

kesän viimeiset mekkokelit?


Uskomatonta, mitä vauhtia viikot juoksevat. Jälleen ollaan viikonlopussa ja miten ihanaa on herätä siihen pirteänä. Pitkästä aikaa! Jos viime viikonlopusta meni puolitoista päivää vain huilatessa, on tänä aamuna sellainen olo, että jaksaisi jo vaikka mitä. Ihana tunne! Iltapala- ja aamupalapöydässä ollaan poltettu kynttilöitä ja jäin miettimään jokohan tämän kesän kesämekkokelit olivat siinä? Viikolla havahduin syksyn tuloon (ja pimeän). Ilma oli lämmin, torstainakin  +20'c, mutta koivut kellertävät ja asfalttia koristavat puista pudonneet lehdet. Vielä on kuitenkin kesäntuntu ilmassa, mutta syksyn maisema ja valo jo mielessä. Tilaisuuden tullen kaivoin yhden lempimekoistani ylle. Viime kesän pilkullinen suosikkini. Iltavuoron aamuna oli aikaa touhuta kaikkea turhaa. Kihartaa hiukset ja kuvailla kesän viimeisiä kukkijoita. Liljat ovat täydessä loistossaan, samoin kaunopunahatut ja syysleimut. Eilen sitten satoikin jo ihan syksyisesti. Ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun piti aamulla kaivaa lapsille välikausivaatetta ylle ja saapasta jalkaan. Ajatus villapaidoista ja huiveihin kietoutumisesta alkaa tuntuu itseasiassa aika mukavalle. Kaikki nahkakengätkin putsasin ja käsittelin valmiiksi syksyä varten.





Meillä näyttää paistavan tänäänkin. Taidan siirtää vaatehuoneen raivauksen johonkin sateiseen päivään ja mennä pihalle nauttimaan paisteesta. Sinne riipumattoon vaikkapa. Tänä kummallisena kesänä olen muuten ollut ruskeampi kuin koskaan. Kalpakka olen aina, kesät talvet, mutta nyt niin sisko kuin äitikin ovat ihmetelleet päivettynyttä ihoa. Aika toispuoleisesta sellaista kylläkin. Se riippumatto :) Opettelen myös mustan värin käyttöä. Päätin palkita itseni rankasta työrupeamasta selvittyäni jollain Marc by Marc Jacobsin laukulla. Niitä monesti sovitin Loft 2:ssa ja aina vaan joku tökki. Ehkä se kultainen laatta oli liian prumeluuri. Nahka aavistuksen tönkköä. Päädyin lopulta tuohon varsin simppeliin Marc O'Polon laukkuun. Mustavalkoinen Odd Mollyn neuletakkikin löysi kaappiini vaihdettuani pitkän Grandmama neuletakin siihen. Loistava tapa muuten uudistaa vaatekaappia ilman rahaa. Vaihtokaupat. Omasta kaapista olen tehnyt muitakin löytöjä. Viime syksynä ostamani ponchomallinen neule oli jo vähällä päätyä siskon kaappiin. Nyt se on ollut ylläni jo monena aamuna, vähän kuin takkina.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

kesäruokaa



Lohisoppaa omalla pihalla ♥ 
vanhoista Arabian lautasista 
tuoreiden sämpylöiden kera.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

kesälempparit


Tässä tämän kesän lemppareita. Tomsin kengät, ihan ykkösenä listalla. Jotkut niistä kolmesta neljästä ovat olleet lähes aina jalassa. Ihan parhaat. Toinen kesän käytetyin vaate on pitkät housut. Alesta löydetyt napilliset lökärit, nämä vaaleanpunaiset tai valkoiset vastaavat. Tai farkut. Joudun pyörtämään tänä kesänä puheeni niin valkoisista farkuista kuin lyhyistä shortseistakin. Molemmat löytyvät nyt kaapista. Valkoisista farkuista en siltikään ole vielä ihan varma. Pitsipaitojakin tarttui kesäalesta muutama. Niin hihatonta kuin tätä lepakkohihaistakin. Nyt elokuun helteillä on onneksi saanut vetää päälleen myös niitä mekkolemppareita. Tänä kesänä en löytänyt uutta hellemekkoa, vaikka sellaista etsinkin. No mutta, eipä lomalla paljon mekkokelejä ollutkaan ja kun oli, pärjäsi hyvin niillä muutamalla kivalla vanhalla. Olen huomannut, että on parempi jättää ostamatta, jos ihan täydellistä ei tule vastaan. Eipähän jää käyttämättä. 











Pellavaisia t-paitojakin olen käyttänyt paljon. Uikkaria en sen sijaan kertaakaan muuta kuin kylpylässä. En ole nimittäin uskaltautunut uimaan kuin kerran, viikko sitten mökillä, saunasta, eikä rannassa ole tullut käytyäkään kuin pari hassua kertaa. Riippumatto sen sijaan on varmasti kohta puhki. Niin paljon olen siinä tänä kesänä maannut ja siirryn sinne nytkin :) Sanoin jo miehelle, että pitää varmasti ostaa jo varmuudeksi uusi päällinen, nyt kun noita samoja vielä saa. 

Onko teillä joitain ehdottomia kesän luottovaatteita tai lemppareita?

Helteistä sunnuntaita! 


tiistai 18. elokuuta 2015

mustikkaterapiaa


Olen kuulkaa kyykistellyt mustikkapuskissa enemmän kuin koskaan ja vielä ihan vapaaehtoisesti! Terapiassa, mustikkaterapiassa. Viikonloppuna oltiin yksi yö mökillä, ihan omalla porukalla. Työpäivän päälle lasi viiniä rannalla, veden ja tuulen kohinaan kuunnellen teki hyvää. Oli ihanaa vain istua hiljaa ja olla. Lapset löysivät aaltojen rantaan ajeluttaman kuivuneen ravun ja siinä riitti ihmeteltävää. Saunottiin ajoissa ja uin ensimmäistä kertaa koko tänä kesänä! Helposti voi mennä useampi kesä, että en ui järvessä kertaakaan. Lapset sitten taas minunkin edestä. Ensimmäinen arkiviikko ja tehdyt työt (paljon!) uuvuttivat meidät kaikki ja oltiin ajoissa nukkumassa koko sakki. Onneksi, neiti kun sai syksyn ensimmäisen flunssan ja valvotti pitkin yötä kurjan olonsa ja vuotavan nenänsä kanssa. Niitä huonoja puolia, kun nukutaan kaikki samassa kammarissa. Mutta lapsista niin mukavaa.




Ilmassa oli jo selvästi loppukesän valo ja tuntu. Mustikkamaalla kun oltiin, en malttanut pysyä poissa puskista. En ole koskaan kerännyt mustikoita pakkaseen, nyt tänä kesänä vaikka ja kuin. Sain pojankin keräyspuuhiin, kun lupasin tehdä hänen toivomaansa mustikkapiirakkaa, jos auttaa keräämään marjoja siihen. Keräsi. Koukuttavaa hommaa ja kun marjaa oli oksat notkollaan, en meinannut malttaa lopettaa. Aina kun on stressiä tai muuta, mikä painaa mieltä, huomaan kykkiväni pihalla kitkemässä rikkaruohoja. Silloinkin kun siihen ei olisi oikein edes voimia. Nyt mustikoiden kanssa kävi samoin. Oikeaa terapiaa. Puuhaa, missä saa olla omissa ajatuksissaan ja oloissaan ja joka ei vaadi minkäänlaista ajatustyötä. Kunhan tekee. Teki niin hyvää, vaikka ei nuo hommat tätä hurjaa väsyä (tai kummia rytmihäiriöitä) poistakkaan. Niitä sitten lievitän lyhyillä työpäivillä ja nyt kun paistaa niin ihanasti, makoilen usein illat riippukeinussa lasten touhuja seuraten tai joku kaikussa köllien. Aurinkoenergiaa keräten. Tämän kesän paras ostos on riippukeinu. Ehdottomasti.





Aurinkoisia elokuun päiviä. Miten ihanaa onkaan, kun aamun viileyden jälkeen onkin vielä ihan kesä. Nautitaan siitä. 

lauantai 15. elokuuta 2015

linnoitus


Lappeenrannan linnoitus. Kappale kauneista osaa kaupungista, sataman kupeessa. Lappeenranta on ehdottomasti kesäkaupunki. Elämä keskittyy Saimaan rannalle. Lomalla kierreltiin lasten kanssa pitkin linnoituksen valleja, talojen takapihoja, pitkin mukulakivikatuja. Välillä satoi ja sitten taas paistoi. Kurkattiin kahvila Majurskaan ja Ortodoksiseen kirkkoon. Vaahteran simenkodasta sai hauskan nenän. Niin mekin tehtiin lapsena. Linnoitus on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Lappeenrannassa liikut. Hiekkalinnalta on vain ylämäki Linnoitukseen ja katujunakin ajaa sen poikki. Kyyti on kyllä melko pomppuista.

















Lappeenranta ♥