keskiviikko 5. helmikuuta 2014

koltut ojennuksessa

 
 

 


Kaksi ylimääräistä vapaata keskelle viikkoa, sisäpäiviä. Isompi lapsista vietti yhden yön oksentaen, minä lakanoita vaihtaen ja pyykkikonetta pyörittäen. Eilinen päivä meni pitkillä päikkäreillä ja lastenohjelmilla. Veto pois. Tänään meininki näyttää palautuneen melko normaaliksi. Jekkuja ja nahistelua, tavaroita pitkin poikin ympäri kämppää. Vaikuttaa terveeltä. Pihalle oli sentään pakko päästä haukkaamaan happea ja laskemaan muutama mäki.
 
Aamulla aikani kuluksi järjestelin myös vaatehuonetta. Paljon olen karsinut sekä omia että lasten vaatteita ja vielä olisi karsittavaa. Lasten pieniä ja omia käyttämättömiä. Siskolle taas ainakin jokunen uusi kolttu. Eteisen kaapinpäälle muodostuu pinoja pienistä, serkuille menossa olevista jutuista. Tykkään silittämisestä ja meinasin silittää kaikki henkareissa roikkuvat vaatteeni, mutta tulin kuitenkin järkiini ja silitän nyt ensitöikseni lasten päiväkotivaatteet. Niitä kertyy viikossa aika kasa. Ja tarjoilen välipala jätskit jotka lupasin.
 
Pitäkää peukkuja, että selvitään muut ilman tuota yökkötautia!

11 kommenttia:

  1. Ihananvärinen Molly! Ja aika monta samaa Mollya bongasin, jotka roikkuu myös mun rekissä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta mitä sulta ei löytyisi ;)

      Poista
  2. Toivotaan, että säästytte taudilta....tuo tauti vaan pakkaa leen sellainen, että kun yksi sen kotona saa, niin kaikki se läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me muut säästyttiin, onneksi! Olen neuroottinen käsien pesiä tautiaikana, ehkä se vähän auttoi.

      Poista
  3. Peukkuja :) Ja ihania kolttuja mietiskelee Reetta

    VastaaPoista
  4. Oi oi, toivotaan ettei tartu muille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi! Kaverin oven taa vein samalla viikolla Vishyä ja Jaffaa, kun olivat koko perhe kipeenä. Sisälle en uskaltanut.

      Poista
  5. Toivotaan, että tauteilut ovat ohi. Siis silittämistä. Mä en kertakaikkiaan ole sitä koskaan ymmärtänyt. Miehen kauluspaidatkin rummutan nihkeänkuiviksi ja laitan sitten henkariin, kuivuvat siten yleensä tarpeeksi suoriksi. Silitän vain pakon edessä. Ihailen silti kaikkia jotka silittävät vaatteet, siinä on jotain mitä en ymmärrä enkä harjoita, mutta jota arvostan. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tykkään silittää. Jotenkin olen saanut sellaisen päähänpinttymän, että lapsilla pitää olla joka päivä puhtaat ja silitetyt vaatteet päiväkodissa. Ja toki vaatteet säilyvät kauniina pidempään. Mutta jokainen omalla tyylillään. Kun olin lasten kanssa kotona, en minäkään silittänyt. Ja miehen äiti on kerran jos toisenkin riisuttanut mieheni housut vielä ovella (silloin kun oltin nuoria ;), kun ne olivat silittämättä :D

      Poista
    2. Taitaa meillä jokaisella olla omat päähänpinttymämme. :DD Mä kuivausrummutan lähes kaikki vaatteet ja viikkaan ennen kuin ovat rutikuivia. Näin ne pysyy aika sileinä ja siisteinä. Ja jos ostovaiheessa kiinnitän huomiota siihen että onko kangas silittämättä siistiä laatua. ;) Ehkä tää silitys on tottumiskysymyskin. Mun äiti ei ole ollut ahkera silittäjä, vaikka muuten ahkera onkin. :) Mutta se on kyllä totta, että kuivausrummutus kuluttaa jonkin verran vaatetta, narukuivatus ja silittäminen taitavat säästää vaatetta paremmin. :)

      Poista

Kiitos kivasta viestistäsi ♥