keskiviikko 31. joulukuuta 2014

jouluaatto








 Vielä jouluaaton kuvat. Iloa ja haikeutta. Niinkuin joku muukin kirjoitti, on joulu kaikessa ihanuudessaan myös jotenkin aina vähän haikea juhla. Vaikka kaikki rakkaat ovatkin ympärillä, mieleen hiipii, että joskus eivät enää olekaan. Isomummon haudalle kynttilää viedessämme aatonaattoiltana lapset pohtivat kovin isoja asioita. Selitä nyt jotenkin fiksusti, mutta niin että viisi vuotiaskin ymmärtää.

No pohdintojen jälkeen hömppää. Kuten aina ennenkin, aatonaattoiltana katan pöytään joululiinan ja kasaan juhlakattauksen astioita valmiiksi. Tänä vuonna puuro syötiin vasta päivemmällä, mutta joskus kun se on syöty heti aamusta, olen kattanut illalla jo puurolautaset kauniisti odottamaan aamua. Tänä vuonna, kuten ennenkin kuusenalta löytyi lapsille isot paketit. Legoja ja myöskin kirjat tänä vuonna. Joulupukin kuumanlinjan ja valtavien rakennelmien kasaamiseen meni koko aamupäivä. Saunaan sai patistella ja puuron jälkeen käytiin mummun ja lasten kanssa joulukirkon perhehartaudessa. Liikuttava paikka sekin, mutta kivasti lapsia ajellen toteutettu ja lyhyt. Tänä vuonna en ehtinyt kuuntelemaan kauneimpia joululauluja joten tuo aaton kirkko korvasi nyt sen. 







Ja sitten liian monta kuvaa kattauksesta. Näyttää oleva oikein lempiaiheeni :D Kiva suunnitella ja myyssätä eestaas. Meitä kun oli joulupöydässä kahdeksan aikuista, tuli eteen hassu pulma. Parempia lautasia, kumpaakin lajia, oli 7. Mikä kumma määrä. Vieraat eivät tuota pulmaa huomanneet ennenkuin se tuli puheeksi. Ratkaisin "ongelman" niin, että jokatoisella oli erilainen ruokalautanen. Väri kun on sama, niin olikin oikeastaan aika hauska. Kalalautasia taisi riittä jokaiselle samanlainen ja noita ikean halpoja viinilaseja meillä on toistakymmentä. Kaverikekkereille joskus niitä hommattiin lisää ja nyt sitten riittää. Kolmelle isoimmalle serkukselle katettiin oma pieni pöytä liinoineen ja kynttilöineen. Pienin oli vielä tänä vuonna syöttötuolikokoa. Ensi jouluna varmasti vaatii päästä jo isompien seuraan. 




Lasten aaton odotetuin juttu, joulupukki, kuinkas muutenkaan. Paketteja tuli, kuten aina, ihan liikaa, mutta mieleisiä kaikki. Jos neidillä oli viime vuonna Peppijoulu, nyt oli kyllä legojoulu. Kyllä on "tyttöjen" legot muuttuneet oman lapsuuteni. Juustokupuja, vatkaimia, leivoksia, huulipunia... kaikki pientä ihanaa. Ukotkin niin sorjasäärisiä. 




Hyvä joulu ♥ 
Oli ihana olla kotona ja saada iso joukko tärkeitä tänne meidän kanssa sitä juhlimaan. Pappa ja vaari oikeisivat ruuan jälkeen pitkäkseen, kotoisaakin siis. Ruoka hommattiin porukalla, jokainen toi jotain eikä kukaan rasittunut liikaa.

Joulupäivänä luistelun jälkeen vietiin siskon perheen autoa heille takaisin ja huomattiinkin olevamme heidän ruokapöydässään. Villakerrastoissa ja yökkäreissä, mutta eipä se haitannut. Lapsilla oli kivaa niin sisällä kuin takapihan pulkkamäessäkin. Alle 2 veekin siellä isompien seurassa ja vahdittavana :)

7 kommenttia:

  1. Ihania tunnelmia siellä ♥ Se taisin olla mä, joka niin kirjoitti ;) Mulle joulu on aina haikea. Vaikka ihana myös samalla kaikessa ilossaankin. Mutta olen vaan sellainen kaihomieli. Elämä on luopumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä taisitkin. Jostain muualtakin luin vähän samoista tunteista. Toisaalta mietin omalta kohdaltani, miksi surkutella kun kaikki on kuitenkin hyvin. Luulen että väsymyskin saa itseni aina vähän haikeaksi. (puhelimen sanasyöttö ehdotti "vaikeaksi", sekin varmasti totta :D) Lapsena itkin kaikki elokuvat, enkä vieläkään katso mitään tosi surullisia. Mutta ihana joulu oli!

      Poista
  2. Ihania joulun tunnelmakuvia;) Kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä samaa myös sinne Hyvä Mieli!

      Poista
  3. Ihanan kotoisan näköistä! <3
    onnea uudelle vuodelle 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta myös sinulle Jenni! ja kiitos :)

      Poista

Kiitos kivasta viestistäsi ♥