tiistai 18. elokuuta 2015

mustikkaterapiaa


Olen kuulkaa kyykistellyt mustikkapuskissa enemmän kuin koskaan ja vielä ihan vapaaehtoisesti! Terapiassa, mustikkaterapiassa. Viikonloppuna oltiin yksi yö mökillä, ihan omalla porukalla. Työpäivän päälle lasi viiniä rannalla, veden ja tuulen kohinaan kuunnellen teki hyvää. Oli ihanaa vain istua hiljaa ja olla. Lapset löysivät aaltojen rantaan ajeluttaman kuivuneen ravun ja siinä riitti ihmeteltävää. Saunottiin ajoissa ja uin ensimmäistä kertaa koko tänä kesänä! Helposti voi mennä useampi kesä, että en ui järvessä kertaakaan. Lapset sitten taas minunkin edestä. Ensimmäinen arkiviikko ja tehdyt työt (paljon!) uuvuttivat meidät kaikki ja oltiin ajoissa nukkumassa koko sakki. Onneksi, neiti kun sai syksyn ensimmäisen flunssan ja valvotti pitkin yötä kurjan olonsa ja vuotavan nenänsä kanssa. Niitä huonoja puolia, kun nukutaan kaikki samassa kammarissa. Mutta lapsista niin mukavaa.




Ilmassa oli jo selvästi loppukesän valo ja tuntu. Mustikkamaalla kun oltiin, en malttanut pysyä poissa puskista. En ole koskaan kerännyt mustikoita pakkaseen, nyt tänä kesänä vaikka ja kuin. Sain pojankin keräyspuuhiin, kun lupasin tehdä hänen toivomaansa mustikkapiirakkaa, jos auttaa keräämään marjoja siihen. Keräsi. Koukuttavaa hommaa ja kun marjaa oli oksat notkollaan, en meinannut malttaa lopettaa. Aina kun on stressiä tai muuta, mikä painaa mieltä, huomaan kykkiväni pihalla kitkemässä rikkaruohoja. Silloinkin kun siihen ei olisi oikein edes voimia. Nyt mustikoiden kanssa kävi samoin. Oikeaa terapiaa. Puuhaa, missä saa olla omissa ajatuksissaan ja oloissaan ja joka ei vaadi minkäänlaista ajatustyötä. Kunhan tekee. Teki niin hyvää, vaikka ei nuo hommat tätä hurjaa väsyä (tai kummia rytmihäiriöitä) poistakkaan. Niitä sitten lievitän lyhyillä työpäivillä ja nyt kun paistaa niin ihanasti, makoilen usein illat riippukeinussa lasten touhuja seuraten tai joku kaikussa köllien. Aurinkoenergiaa keräten. Tämän kesän paras ostos on riippukeinu. Ehdottomasti.





Aurinkoisia elokuun päiviä. Miten ihanaa onkaan, kun aamun viileyden jälkeen onkin vielä ihan kesä. Nautitaan siitä. 

6 kommenttia:

  1. Hihii, olen kans huomannut, että kun vähän stressiä pukkaa ja on ollut kiireistä, löydän itseni takamus pitkänä kykkimästä kukkapenkissä. Enkä meinaa millään malttaa lopettaa, vaikka tärkeämpiäkin töitä olisi hoidettavana. 😀 Mut se fiilis, kun saa jotain tehtyä ja vielä valmiiksi on niin mahtava, että sillä jaksaa sit taas pitkälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) no hyvä, en siis ole ainoa! Kohta köllähdän riippumattoon enkä aio nousta siitä ihan heti. Ja nautin helteestä.

      Poista
  2. Ihana mustikkaterapia <3 Itse olen nauttinut tuota terapiaa vain sisäisesti, mutta hyvää se on tehnyt.

    Kauniita kuvia, oi mökkeily on niin ihanaa ja hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäisestikin nautittuna tekee hyvää :) Kiitos, samoin sinne!

      Poista
  3. Hurja väsy ja rytmihäiriöt: kuulostaa ihan kilpirauhasvaivoilta (vajaatoimintaa...) hopi hopi lääkäriin, yhdellä verikokeella saa sen sitten selvitettyä. Vajaatoiminta on hoitamattomana kurja kaveri, vie voimat ja pahimmillaan ilon ja muistinkin. Mustikkaterapiasta olen samaa mieltä :) Tänä vuonna mustikoita on raaskinut syödäkin, kun pakkanen on niitä pullollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, lääkäriin pitäisi kyllä mennä. Väsy taitaa olla ihan puhtaasti töillä aiheutettu, niitä kun on tullut tehtyä aikas paljon, liikaakin. Jo alkukesästä alkanut stressi ei varmasti auta yhtään asiaan. Mutta parempi tutkia, ihan varmuuden vuoksi.

      Mustikoita mekin ollaan kaiveltu pakkasesta aamupuuron päälle. Pojan herkkua :)

      Poista

Kiitos kivasta viestistäsi ♥