keskiviikko 28. tammikuuta 2015

arjen palapeli

 
Arki vie, eikä muuta oikein ehdi eikä jaksa. Tänään imuroidessani mietin, koskahan meillä on viimeksi siivottu. Villakoiralauman koosta päätellen aika pitkä aika sitten. Mutta pyykit on silitetty, kuten aina, kun mies on lähdössä reissuun. Hassu tapa, mutta niin kai järjestelen omia ajatuksiani ja helpotan arkea. Silittämällä. Mies reissaa työnpuolesta nyt taas ihan liikaa, joka viikko ja pitkiä pätkiä. Viime viikolla oltiin koko perhe yhtä aikaa kotona kokonainen yksi päivä. Lennosta vaihdettiin vahtivuoroa, kun itse suuntasin viikonlopuksi työjuttuihin Helsinkiin perjantaiaamuna. Ystäväni kyseli, miten ihmeessä jaksetaan? Jäin oikein miettimään sitä. Viikko kerrallaan mennään ja mietitään seuraavaa vasta, kun sen aika on. Äitini on ollut täällä yökylässä ja seurana ja niin hän tulee taas tänäänkin hoitamaan lapsia. 
 
 
Ensi viikon osalta kalenteri näyttää onneksi tyhjältä (ihan sitä tavallista arkea vaan, jes!) ja seuraavaan työreissuun lähdetään lasten kanssa junalla perässä. Yhdistetään kylpyläloma ja kummipojan synttärit samaan syssyyn. Käydään elokuvissa katsomassa uusin Risto Räppääjä ja rentoudutaan kylpylässä. Sokos hotellin työmatkalaisten s-cardi on ollut tosi kätevä, sillä nimittäin puoliso (tai mikä seuralainen nyt kenelläkin ;) majoittuu ilmaiseksi. Tämä olisi pitänyt hoksata jo silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Jonkin verran oltiin silloin miehen mukana, mutta varmasti oltaisiin oltu vieläkin enemmän. Nyt lapset ovat jo niin isoja, että pärjään kumpaisenkin kanssa vaikka kylpylässä yksin. Syövät ja pukevat itse, huolehtivat tavaroistaan ja ovat kantoapuna, you know. Ja jaksavat kävellä.


 Loppiaisena hyödynnettiin tätä ja päätettiin lähteä kahden tunnin varoitusajalla miehen matkassa Turkuun. Viestiä kouluun ja päiväkotiin ja uikkarit kassiin. Teki todella hyvää, vähän liian rankan joulukuun jälkeen ja vaikka meiltä Turkuun saa istua autossa 5 tuntia, kukaan ei valittanut tai kitissyt. Neiti vaan kyseli tasaisin väliajoin, joko hotelli näkyy. Syötiin hotellissa pizzaa sängyssä, pelattiin lautapeliä ja uitiin monen monta tuntia miehen tehdessä töitä. Aamupalalla vaahtokarkkeja suklaaputouksesta ja välipalaksi jätskiä uima-altaalla. Helmikuussa taidetaan uusia sama kuvio.
 
Mitä teille kuuluu?


Ensi viikolla on muuten jo helmikuu! Ja nyt jo päiväkotiin ajellessa on valoisaa niin aamulla kuin illallakin. Ihanaa ♥

tiistai 6. tammikuuta 2015

Inspiskuvia Kööpenhaminasta








Nyt kun joulu on virallisestikin ohi, kaivelin kuvajemmoja kahden vuoden takaa köpiksestä. Kaikkea söpöä siellä on aina! 

Mukavaa loppiaista!



lauantai 3. tammikuuta 2015

tervetuloa kevät tai edes talvi

 

  Viime viikonloppuna innostui vähän keräämään joulua pois keittiöstä ja nyt on kuusikin kannettu pihalle. Lapset saivat mummilta tehtävän sahata oksat kärhön suojaksi. Siinä sitten hommaa huomiseksi. Ihmeen vähän kuusi karisi, vaikka kukaan ei kai muistanut kastella sitä viimeiseen viikkoon ja pönttistäkin on tuossa vieressä lämmitetty. Koristeet kerättiin kenkälaatikkoihin ja kääräistiin vielä silkkipaperiin. Sieltä ne on kiva kaivaa taas ensi vuonna esiin, keittiön sohvan uumenista. Loput suklaat tuhotaan nyt viikonloppuna ja loppiaisen jälkeen palataan taas normaalimpaan ruokarytmiin ja tyyliin. "Kausivalot" vielä jätän ja kynttilöitä poltetaan niin kauan kunnes on kunnolla valoisaa.




Inkaliljat, nuo lempparikukkani, löytyivät Prisman kukkatiskistä. Menin hakemaan tulppaaneja, mutta nuo liljat oli ihan pakko ostaa, kerta niitä sieltä sai. Yleensä haen ne kukkakaupasta. Samanlaiset vaaleamman punaisena sai neidin kummi, serkkuni, joka oli eilisen lastenvahtina. Hassua, että itse olen ollut kaksitoista vuotta hänen syntyessään ja nyt hän hoitelee meidän lapsia. Vähänkö tuli tätiolo kun tuota oikein mietti ääneen :D
 
Lihapullia ja muusia, pyykkikoneen hurinaa (ekaa kertaa melkein kahteen viikkoon!) ja uudet täkit ja puhtaat lakanat sänkyihin pedattuna. Siinä meidän lauantain puuhia. Aikomani loma uuden vuoden ja loppiaisen väliin ei sitten toteutunutkaan. Tilanne töissä oli alkuviikosta vähän "Titanic", mutta niin sekin laiva saatiin pysymään pinnalla ja uusi työntekijä palkattua pikapikaa. Joten maanantain saan pidettyä vapaata ja mieskin lupasi olla kotona. Tulee tarpeeseen! Silmäpussit roikkuvat kohta polvissa ja silmänaluset ovat tummat niin väsymyksestä kuin stressistäkin. Viime sunnuntaina ajeltiin luistelureissun jälkeen hakemaan autoani kaupungista ja oli puhe, että ajellaan peräjälkeen vielä ruokakauppaan. Jossain vaiheessa tajusin ajavani reittiä, joka vie kotiin, ei kauppaan päinkään. Mies jo kaupasta soitteli perään, että missä ihmeessä mahdan olla. Vähän omissa ajatuksissani... Mutta lapsilla on ollut kivaa, kun hoitajina on ollut mummu, pappa, mummi ja kummi. Kiitollinen saan olla, että hoitavat ja asuvat vielä samassa kaupungissakin.
 
Mukavaa viikonloppua ♥ sauna kutsuu. Pakkastakin toivotaan, että päästäisiin taas luistelemaan.