keskiviikko 30. syyskuuta 2015

paljetteja


Pääsivät ne paljetit edelleen catwalkille muodinyön muotinäytöksessä. Kiskaisin omanikin niskaan ja mietin joko lokakuussa voi juhlia paljettihameessa. Ollaan lähdössä miehen työjuttuihin liittyvään huvitukseen laivalle ja pakkailin jo vähän reissukampetta mukaan. Muutama musta mekko, pitsihelmoja neuleiden alle ja korkokenkät. Kyllä, elämäni ekat "oikeat" korkkarit. Tomsitkin meinasin kyllä ottaa matkaan. Ne on ainakin mukavat jalassa virallisten juttujen ulkopuolella.



Pyykkikone pyörii edelleen. Pyöritän niitä erilleen pestäviä, niin on kiva sitten pakata laukkuun puhtaat vaatteet. Pitäkää peukut pystyssä, että myrskytuulet eivät osu meidän reitille.

Huomenna on lokakuu (ja viikon päästä syysloma)! 

maanantai 28. syyskuuta 2015

lämmin suklaakakku


Sunnuntai päivän herkkujälkkäri, lämmin suklaakakku sulalla sydämellä. Tässä ohjetta teillekin. Kun raaka-aineina on tummaasuklaata, voita ja sokeria, ei voi tulla huonoa. Parasta hetken jäähdyttyään vattujen ja vaniljajätskin kanssa.

Lämmin suklaakakku sulalla sydämellä

30 g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
70 g sokeria
170 g taloussuklaata
25 g voita
1 tl vaniljasokeria

Sulata suklaa ja jatä se hetkeksi jäähtymään.
Lämmitä voita hetki ja sekota se sokerin kanssa. 
Lisää joukkoon kananmunat ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. 
Lisää jokkoon vaniljasokeri sekä jauhot. Sekoita ja lisää hieman jäähtynyt suklaa. Sekoita, kunnes taikina on tasaisen suklaisen värinen. 
Kaada taikina voideltuihin foliomuffinivuokiin (6-8 kpl). 
Paista 200'C n. 10-15 min (meidän uunilla 12 min)



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

mikäs juhlakattaus meillä on?


Levitin pöydän paljaalle pinnalle liinan taas kesän jälkeen. Kaivoin kaapista vähän paremmat lautaset, taittelin servietit ja kaadoin laseihin syksyn väristä viiniä. Kynttilät palavatkin ihan päivittäin. Tehtiin porukalla ruokaa ja sitä odotellessa mies seurasi puuhiani ja kyseli mikäs juhlakattaus meillä on? Lauantaipäivän juhlakattaus. Ei sen kummempaa. Kaikki kotona saman pöydän ääressä ♥ Poika tuumasi, että tuntuu ihan joululle. 




Ensi viikolla vähän reissuvaatteiden pakkausta ja siihen liittyvää vaatehömppää. Suloista sunnuntaita!

torstai 24. syyskuuta 2015

syksyn värit


Farkkua, pehmeää villaa ja ruskan ja konjakin sävyjä. Siinäpä tämän päivän väripaletti. Aamulla oli lähes vilu, mutta iltapäivällä villahuivin olisi voinut suosiolla jättää pois, kun mittari näytti lähemmäs kahtakymmentä aamun kymmenen sijaan. Kaivoin kaapista taas tuon konjakinvärisen nahkalaukkuni. Se pääsee aina syksyisin käyttöön, kun korikassi laitetaan talviteloille odottamaan seuraavaa kesää. Kannan monesti isomman laukun sisällä pienempää nahkalaukkua, joka on sitten helppo napata mukaan, kun hoitelee asioita tai hakee ruokaa kesken työpäivän.  






Mukavaa torstaita ja vielä tervetuloa teille kaikille uusille lukijoille. Ja vanhoille ihanille ♥ Meille paistelee täällä ihanasti aurinko ja meinattiin jälleen poiketa rutiineista ja ulkoistaa tämän päivän iltaruoka. Huomenna kun ollaan illalla kaikki omissa menoissamme. Nappaan neidin seurakseni muotinäytökseen, täällä kun vietetään muodin yötä. Saas nähdä onko paljetit ja kimalle enää in.




maanantai 21. syyskuuta 2015

rutiineista poiketen


Mukavaa uutta viikkoa! Syyskuun viimeinen täysi viikko, ajatelkaa! Kuukauden päästä koululaisten syysloma on vietetty ja meidän ekavauva on jo kahdeksan. Uusin serkkukin sitten jo melkein valmis. Tämä viikko aloitettiin perus maanantaista poiketen ja lähdettiin töiden jälkeen uimaan, kylpylään. Aika kiva näin sateisena päivänä. Lillutella lämpöisessä vedessä ja lämmitellä erilaisissa saunoissa. Huomenna väsyttää, mutta ei se mitään. Alennuskuponkien jälkeen koko lysti maksoi vähemmän kuin tavan uimahallikäynti. Eikä ollut ruuhkaa. Neljä vesipetoa serkusta sai snorklata ja hyppelehtiä huoletta. Se kaksivuotias joukon jatkona. Hyvä alku tälle viikolle! Toivottavasti teilläkin on ollut mukava maanantai.

Tervetuloa uudet lukijat! Ai että aina ilahdun, kun uusia kirjautuu tänne tai facebookin puolelle. 

perjantai 18. syyskuuta 2015

perjantain parhaat (tai koko viikon)


Leppoisa perjantai. Vapaapäivä, ihan ansaittu ja palkallinen sellainen. Takana on muutenkin mukava viikko. Vietettiin keskellä viikkoa yksi yö hotellin lakanoissa ja jonkun muun valmistaman aamiaisen äärellä. Miehen tehdessä töitä meillä oli lasten kanssa aikaa herkutella aamiainen kaikessa rauhassa, suklaakakkua ja sen sellaista, normaalista arkiaamupalasta poikkeavaa. Kun ei ollut mihinkään kiire, pötköteltiin huoneessa Juniorin seurassa, käytiin moikkaamassa työkavereitani, seottiin Zaran lastenvaateosastolla (blingbling neidistäkin in) ja ehdin hyvin juosta kaupoillakin. Yksin ja lasten kanssa. Penkki BR-lelussa, mikä loistava keksintö :) Lapset ovat jo niin mahdottoman helppoja reissukavereita!





Tähän vapaapäivään on mahtunut niin aurinkoa kuin pientä myräkkääkin. Mutta ilma on uskomattoman lämmin. Syyskuu jo yli puolen välin ja mittari näytti lähes +20´c astetta. Ilman sukkia ja pelkässä neulepaidassa tarkeni hyvin kauppareissun. Kotona oli sitten kiva vetäistä lökärin ja villasukat jalkaan. Vähän bling bling paitaa ja kynttilänvaloa piristämään sadekuuron pimentämää päivää. Paistettiin herkkupizzat ja soitettiin iskäkin kotiin lounaalle. Perjantai on perinteisesti myös lasten pelipäivä. Ilma on mitä parhain kotona myyssäämiseen. Illan tullen sitten vähän punaviiniä ja suklaata. Oletteko muuten maistaneet Fazerin uutta suklaapatukkaa, jossa sekoittuu niin makea kuin suolainenkin? Olen koukussa! Viinit taas valitsen "värikoodien" ja etikettien mukaan. Aika hauska tuo viimeisin löytö.



Vietä leppoisa viikonloppu!

tiistai 15. syyskuuta 2015

syksyn lookbook


Viime syksyn vaatejutuista tuli koko blogihistorian luetuimpia juttuja. Voit kurkata ne täältätäältä ja täältä. Ajattelin nyt taas kasata hieman tämän syksyn haavelistaa. Lämmintä, mukavaa, pehmeää ja kestävää, ihan kuten viime vuonnakin. Harmaata, konjakin väristä nahkaa ja nyt myös mustaa. Vein viime viikolla viisi Ikean kassillista vaatteita Konttiin ja viikkasin jäljelle jääneet kauniisiin pinoihin vaatehuoneen hyllyille. Nyt on väljää. Huomaan jättäväni aina "ehkä käytän" pinoja ja nyt kaikki ne mitkä ovat tähän asti säästyneet, mutta jääneet käyttämättä, saivat lähteä. Me ollaan lähdössä lasten kanssa nyt viikolla miehen mukana Helsinkiin ja ajattelin toteuttaa muutaman näistä haaveistani. Niissä kaupoissa, joita täältä ei löydy. Lähes kaikkea ja vielä ylikin täältä kyllä löytyy. Moda ja Loftit, no.1 ja 2, pursuavat kaikkea ihanaa! Ohimennen poikkean aina ihastelemaan ja sitten joku ihanuus jää aina mieleen kummittelemaan. Ihan oikeita tarpeita ei kyllä oikeastaan ole. Haaveita sitäkin enemmän.


Haaveilen tuollaisesta puolipitkästä harmaasta villatakista. Menisi nyt syksyllä takin sijasta ja talvella töissä lämmikkeenä. Lyhyt harmaa villatakki on töissä jemmassa ja sitä muutkin aina välillä lainaavat, kun paleltaa. Muutaman paksumman harmaan huivin jo ostin (viime syksynä jäin ilman) mutta Balmuirin tai Marc'o polon kevyt huivi vielä huokuttaisi. Syyskengiksi kaipaan tuollaisia matalia konjakin värisiä nahkakenkiä. Talviversiot vähän korkeammalla varrella löytyvät, mutta ovat vielä liian kuumat.


Mustat nahkasaappaat olivat jo viime talven listalla. En vaan löytänyt just niitä oikeita, riittävän kapealla varrella olevia. Ruskeat saappaani ovat Gaborin ja vastaavat tarvitsisin nyt mustana. Muutama oversize neulekin saisi paikan kaapistani. Villa niissä olisi plussaa.


Ballerinat mustana ja nahkaisina olisivat tarpeen syksyn laivareissua ajatellen. Tuota karvaliiviä sovitin jo Vilassa, mutta jäljellä oli enää liian suuria kokoja. Niin ihana ♥ Viime vuoden ikäkriisivaatteista tylli- ja paljettihame ovat jo toteutuneet. Kumpaakaan en ole kyllä sen kummemmin käyttänyt. Ja ne vahapintaiset housut ostin myös. Poika kyllä vähän pyöritteli silmiään kun niitä sovitin ;)

 Mistä te haaveilette näin syksyllä? 

kaikki kuvat netistä ja pinterestistä

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

vie mennessäs ja tuo tullessas


Lupasin viimeksi vähän kotikuvia. Niitä piti oikein tarkoituksella ottaa. Vähän on tullut viime aikoina sisällä kuvattua. Tuntuu, että täällä on kaiken aikaa jokin kaaos ja mitään uutta kuvattavaakaan ei ole. Samat tavarat samoilla paikoillaan. Joku kasa aina lisää jossain. Taidan olla meidän perheessä ainut, joka hermostuu siellä täällä kuljeksiviin tavaroihin. Kädestä pudonnut huppari voi hyvin lojua eteisen lattialla kenenkään häiriintymättä. "Vie mennessäs ja tuo tullessas" sitä yritän opettaa. Lapset tietävätkin kyllä, että paperilennokit, ilmapallot ja muut askartelut on parasta pitää omissa huoneissaan. Lattialla lojuessaan ne päätyvät äidin toimesta nopsaan joko roskiin tai lehtikeräykseen. Meillä on muuten aina paljon siistimpää, kun mies on reissussa. Sekös se täällä sotkee :D Todellisuudessa se taitaa mennä niin, että omiin jälkiinsä ei hermostu yhtään niin helposti kuin muiden. Tykkään kyllä suoria paikat ja pestä ja silittää pyykit ennen miehen reissuja. Pysyn paljon paremmalla tuulella, kun kaikki on, ainakin suht'koht kivasti ojennuksessa.




Mistä tätä tavaraa aina kertyy? En muista, koska olisin viimeeksi ostanut huonetuoksua kummempaa kotiin. Karsinut sen sijaan olen ja vieläkin tuntuu, että pitäisi karsia. Tykkään tästä kaikesta sälästä, kun se on omalla paikallaan ja siististi, mutta kun sekaan lisää sitä kaikkea silppua, vaatteita, lehtipinoja, lasten leluja, lattialla lojuvia tavaroita. Siitä menee aina välillä maltti. Muita ahdistaa silloin, kun "sotkumittani" tulee täyteen. Yleensä ihan yllättäin  ja monesti muiden mielestä huonoon aikaan. Aamulla, illalla, viikonloppuna. Ja sitten siivotaan vaikka ei huvittaisikaan. Iltaisin alkaa olla jo sen verran hämärää, että kynttilöin saa tunnelman kohdilleen, vaikka kaikki ei olisikaan ihan justiinsa. Jatkan koulutustyötä ja kynttilöiden polttelua. Ja haaveilen kodista, joka olisi aina niin ojennuksessa, että ovesta voisi koska vaan tulla vieraita ja itseäni ei yhtään häiritsisi. Vieraita tuskin nytkään, mutta itseäni sitäkin enemmän.

Olisi kiva kuulla, miten teillä muilla pysyy paikat ojennuksessa?

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

kihlajaismekko


Tein löytöjä omasta vaatekaapista. Kihlajaismekko (vaikka ne olivatkin oikeasti valmistujaiset) kymmenen vuoden takaa. Mahtuu edelleen vaikka onkin Stockmannin lastenosastolta aikanaan ostettu. Miestä huvitti, kun samassa huumassa päätin testata oman ylioppilasjuhlamekkoni. Sekin istui kuin hanska. Toisin oli pojan syntymän jälkeen, kun ajattelin pukevani mekon ristiäisiin. En pukenut. Burberry huuman jälkeen, en ole liiemmin käyttänyt kuin isoa villahuiviani. Ponchon voisin kaivella myös esille. Se on itseasiassa aika kiva, villainen. Nyt ajattelin, että voisin ottaa tuon mekon yhdeksi asuksi, kun vajaa kuukauden päästä risteillään miehen työreissun puitteissa. Mustin asustein se voisi toimia? Lumoan musta Saagamekko on ainakin takuuvarma valinta toiseksi illaksi.





Voisiko toimia vielä vai onko nova check jo ihan so last season?

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

tulevat tarpeeseen


Viime päivinä kukaan ei ole varmasti voinut välttyä törmäämästä surulliseen kuvaan hukkuneesta pienestä pojasta. Tai uutisiin pakolaisista. Me asutaan aika lähellä Joutsenon vastaanottokeskusta, vanhaa Konnunsuon vankilaa. Alla oleva paikallislehden kuva tilapäistelttojen pystytyksestä, juttu vaatelahjoitusten tarpeesta ja ajatus kylmenevistä päivistä  saivat vauhtia oman vaatehuoneen raivaukseen. Jos hyllyyn jää vielä 13(!) käytössä olevat housut, on varaa lahjoittaa ne käyttämättä jääneet housut eteenpäin. Todella.

Tänään tehtiin koko perheen voimin sunnuntaiajelu Konnunsuolle ja vietiin kaksi kassillista toppavaatetta, villasukkia ja lasten pieneksi jääneitä hattuja sinne. Meille tarpeettomia, joillekin tuikitarpeellisia. Vanha vankilaympäristö oli kyllä aika karu. Jotenkin vähän pelottavakin. Ränsistyneitä taloja, ympärillä aitaa. Tiellä vastaan pyöräili kuitenkin pieni poika iloisesti vilkuttaen. Sisällä työntekijä otti kassit vastaan kauniisti kiittäen. Ovat kuulemma saaneet paljon lahjoituksia, mutta juuri toppavaatteille on edelleen tarvetta. Kotimatkalla radiossa soi "jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa". Sai mietteliääksi. Se, että meillä grillatun kanan kaveriksi ajateltu riisi olikin loppu, tuntuu aika vähäpätöiseltä.

Kuva Mika Strandén






Pidetään toisistamme huolta ♥

perjantai 4. syyskuuta 2015

perillä



Niin sekin viikko hurahti. Jyväskylässä. Oon hotellissa. Aja varovasti. Lähden Vaasaan. Näiden viestien saattelemana ollaan perjantain illassa ja saatiin isi kotiin. Lasissa punaviiniä, illan hämärässä kynttilänvalo. Lapsetkin jo nukkumassa. Tässä on hyvä. 

Ihanaa viikonloppua! Meillä on huomenna koulupäivä ja kömmitään koko perhe aamusta urheilukentän laidalle. Luulen, että tuttujen äitien kanssa saadaan pystyyn hyvä "juorukerho", positiivisessa mielessä kylläkin.

Kuva BoligLiv

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

viikko jo puolessa välissä


Keskiviikko jo! Sitä lapsetkin äsken päivittelivät ruokapöydässä. Meillä on menossa tämän syksyn ensimmäinen (onneksi!) äiti-lapsi viikko, kun mies reissaan töissään ympäri Suomen. Reissupäivinä meillä on kotona ihan omat rutiinit. Äitin säännöt, jotka ovat ehkä aavistuksen tiukemmat kuin noin muuten. Tai paremminkin niin, että en jaksa montaa kertaa sanoa samasta asiasta. Kun on tottunut jakamaan hommia ja ne apukäsiparit ovatkin toisella puolen Suomea, vaatii kaikki vähän tarkempaa valmistelua. Iltaisin varataan vaatteet pinoihin, kaivetaan kattilat ja kipot ja kupit esiin aamua varten. Eilen tein ison kattilallisen ruokaa, jota me sitten lämmitellään nämä muuta päivä. Perjantaina lupasin viedä lapset hamppareille alkavan viikonlopun kunniaksi. Vuosi vuodelta pääsen onneksi lasten osalta helpommalla. Ymmärtävät jo puhetta (ainakin välillä ;) ja osaavat toimia reippaasti ohjeiden mukaan niin, että kaikki ehditään aamulla oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Henkisesti nämä reissut ovat aina ihan yhtä raskaita. En voi olla luottavaisin mielin ennenkuin saan viestin tai soiton, että mies on päässyt turvallisesti hotellille. Ihan joka kerta! Liikenne on arvaamaton. Viime syksynä sain pidätellä kyyneleitä, kun neiti kysyi "saadaanhan isi kotiin, ihan varmasti". Kyllä, saadaan ♥ Mitä muutakaan tuohon voi vastata. Itsekin monesti mietin, miksi kummassa murehtia, mutta minkäs sille voi. Huoli on varmasti periytyvää. Mummi on pyytänyt aina soittamaan, kun ollaan kotona. Siltikin, vaikka matkaa on ollut muutama kymmen kilometri.



Hurr, niin se syksy taisi tulla. Tänään on ollut jo ihan viileää ja pilvistä. Kuvat ovat viikonlopulta, mutta kyllä kynttilöitä poltellaan ihan arkenakin. Syksyn huomaa siitäkin, että telkkarista tulee joka ilta jotain hömppää. Lähden nyt varaamaan ne huomiset pinot ja antamaan lapsille iltapalaa, niin voin istahtaa sitten sen hömpän pariin. Mukavaa loppuviikkoa!