torstai 11. helmikuuta 2016

muutama muisto ja kuva


Muutama kuvamuisto parin viikon takaa, kun oltiin viikonloppu miehen kanssa kaksin ja käytiin ulkona syömässä. Samalla kun saatiin Suomen ensimmäinen teatteri kauppakeskukseen, saatiin tähän kaupunkiin myös uusia ravintoloita. Testattiin niistä yksi.  The Grill. Alkuruoka jäi kokonaan tulematta, mutta olipahan ihanat jälkkärit. 

Arvaatteko miehen ilmeen, kun kaivoin ravintolassa kamerani esille. Tuollakin. Olisin kuulemma voinut olla kuvaamatta. On kai noloa, kun heilun joka paikassa kamerani kanssa. Vaikka luulisi, että tänä selfieiden kulta-aikana ei (niitä en yleensä harrasta). Synttärikakut ja kattaukset, kivat yksityiskohdat ja söpöt vaatteet pitää aina kuvata. Kotona ovat jo tottuneet siihen, että saatan pyytää odottamaan hetken ennen kuin pöytään saa istua ja joskus muut ovat jo lähes syöneet kun pääsen itse ruuan kimppuun. Oota hetki tai ota yks kuva on lapsillekin tuttuja lauseita. Kamera kulkee lähes päivittäin laukussa ja huomaan tarkkailevani ympäristöä sillä silmällä, että tuosta saisi kyllä kivan kuvan. Rakastan valokuvia ja vanhojen valokuvien selaamista. Olen rakastanut aina. Voin jumittua moneksi tunniksi katselemaan lasten vauvakuvia ja se on aina lapsistakin kivaa puuhaa. 





En tiedä, järjestetäänkö täällä meillä päin kuvauskursseja sillä haluaisin oppia valokuvaamisesta paljon lisää. Moni asia on ihan totaalisen hukassa mutta monessa kohtaa olen omastamielestäni myös hieman kehittynyt. Lukioaikana sain olla muutaman kesän töissä valokuvaamossa. Asettelin taustat ja valot, morsianten helmat ja kukat. Puuteroin sulhasten nenät, tunnistin kaikki kesän ylioppilaat ja tilasin, rajasin ja pohjustin kuvia. Se oli aikaa ennen digikuvia. Nyt opeteltuani tovin uuden kamerani sielunelämää, huomaan että kyllä kameralla ja objektiiveilla on iso merkitys. Odotan malttamattomana synttärilahjani saapumista. Se on uusi lisäosa kameraan.


6 kommenttia:

  1. Valokuvausharrastus on tällä hetkellä tosi suosittua, joten varmasti löytyy kursseja vähän joka puolelta. Itse olen pari kurssia käynyt ja mies harrastaa ihan "tosissaan" valokuvausta. Täälläkin päin on ihan kameraseurakin nostettu uuteen kukoistukseen ja on hyvät tapaamiset heillä säännöllisesti sekä lisäksi muita tapahtumia ja kursseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin kylässä kavereilla ja valokuvausta harrastavat pojat lupasivat vähän opastaa kun nähdään kesäkekkereillä. On vaan pakko saada kädestä pitäen opetella itse, kaikki termit kun on niiin hankalia tajuta kokeilematta. Pitää tutkia nuo kameraseurat.

      Poista
  2. Ja pisti hymyilyttämään tuo miehesi (?) asento tossa kuvassa. Voi hyvin kuvitella sen ärsytyksen loppumieheen ;) Meillä taitaa olla siinä mielessä päinvastoin, että itse yritän välillä tuputtaa miestä kuvaamaan enemmän arkea, lapsia ja normaaleja tilanteita, että jäisi niitä valokuvamuistoja. Hän taas on enempi kiinnostunut luontokuvauksesta, tähdistä, revontulista ja erilaisista "temppukuvista" ja kikkailuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mieshän tuo :D tosin aika tyypillinen asento hänelle. Sohvalla saattaa istua vieressä noin ;) Meidänkin valokuvausta harrastavat ystävät kuvaavat just noita mainitsemiasi juttuja. Itse haluaisin just niitä normaaleja juttuja.

      Poista

Kiitos kivasta viestistäsi ♥